Raparperi-jauhelihapata iranilaisittain

4 annosta

valmistusaika 65 min

500 g raparperia

2 sipulia

200 g jauhelihaa

öljyä

2 nippua persiljaa

2 rkl kuivattua minttua

suolaa ja pippuria oman maun mukaan

Pese raparperit ja kuori ne vetämällä kevyesti irti ohut päällimmäinen kerros.

Leikkaa varret noin sentin kokoisiksi paloiksi.

Hienonna sipuli. Laita pataan hieman öljyä ja ruskista siinä sipuli ja jauheliha.

Lisää joukkoon 5 dl kiehuvaa vettä ja anna hautua, kunnes liha on keittynyt. Siirrä syrjään.

Ota toinen pannu ja paista persiljaa ja minttua hetki öljyssä. Lisää yrttiseos lihan joukkoon ja hauduta miedolla lämmöllä noin puoli tuntia.

Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää pataan raparperi ja hauduta vielä 15 minuuttia. Tarjoa riisin kera.

Lähde: https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005667816.html

Perinteisen "teetkö sitä ja tätä väärin" klikkiotsikon myötä avautui ihan mielenkiintoinen artikkeli iranilaisen keittiön herkkuun, raparperiin, ja sen vaikeaan saatavuuteen Iranissa. Olenkin aina miettinyt, mitä tuosta puutarhassa kasvavasta puskasta voisi tehdä, koska makean kanssa se ei oikein maistu. Koska persiljakin kasvaa vieressä ja kaapin perukoilta löytyi myös vanha purkki kuivattua minttua, lienee omilta mailta sekin, alkoivat ainekset olla koossa. Hesarin juttu on julkaistu jo toukokuun alussa, joten raparperinvarsien vahvistuessa oli aikaa odottaa tarjousjauhelihan ja vapaapäivän osumista samaan kohtaan.

Sika-nautaa oli tarjouspaketissa 400 g, jota kohti olisi pitänyt pilkkoa siis 1 kg raparperia. Alle puoli kiloa kuorittuani keko oli jo sen verran runsaan oloinen, että loput varret saivat mennä kylmäkaappiin muuta mahdollista käyttöä varten. Yrttejä en kuullottanut vaan tiskin säästämiseksi lisäsin öljytilkan kanssa suoraan lihan sekaan. Raparperit heitin sekaan jo 15-20 minuutin kuluttua ja ne pehmenivät reilussa vartissa lähes soseeksi. Mielenkiintoinen makuelämys riisin ja vaalean leivän kera, palanpainikkeeksi sopii iranilaiseen tapaan musta tee.

Tällä lihaisammalla suhteella aikaan saatiin 3 annosta.

Kustannukset: alle €1.00/annos.

Nalewka swierkowa

Nalewka on perinteinen puolalainen väkevä, yleensä tilavuusprosentiltaan 40-45, joskin joskus jopa 75-volttinen juoma. Nalewka valmistetaan infuusiomenetelmällä tai maseroimalla (liottaen uuttamalla) raaka-aineita alkoholissa, yleensä vodkassa tai vastaavissa väkevissä juomissa. Raaka-aineina voidaan käyttää hedelmiä, yrttejä, mausteita, juuria, sokeria ja hunajaa. Tavallisista likööreistä poiketen nalewkaa yleensä ikäännytetään. Koska nalewka valmistetaan pikemminkin infuusiomenetelmällä, kuin tislaamalla, se on yleensä värillistä ja jossain määrin läpinäkymätöntä. Maultaan nalewka muistuttaa hedelmäliköörejä (esim. schnapps tai eau-de-vie) mutta se on yleensä makeampaa ja siitä puuttuu vahva alkoholin maku (lähde: englanninkielinen Wikipedia, käännös: kieliasiantuntijana esiintyvä humanistinretku). 

Nalewka ylipäänsä tuli puheeksi puolalaissyntyisen paremman puoliskoni kanssa, kun levitimme lettujen päälle kuusenkerkkäsiirappia kaupasta ostetun vaahterasiirapin loputtua. Kuusenkerkkä onkin yksi tyypillinen nalewkan raaka-aine, mutta myös männyn vuosikasvuista voinee kokeilla.

Reseptejä kuusenkerkkänalewkalle löytyy useitakin (puolaksi). Tässä kaksi suomennettua versiota:

Nalewka swierkowa na wódce

0.5 litraa vodkaa

200-250 g nuoria neulasia ja kerkkiä

2 lasillista (siis n. 4 dl?) sokeria

0,5 lasillista vettä

Kuumenna vesi ja liota sokeri siihen. Laita vesi lasipurkkiin ja lisää kuusi huuhdeltuna. Lopuksi lisää vodka. Pidä 3kk pimeässä varmistaen että sokeri sulaa. Siivilöi ja pullota.

Swierkówka

250 g kerkkiä

0,5 kg sokeria

0,3 dl väkevää alkomahoolia

0,2 dl vettä

Laita kerkät lasipurkkiin sokerin kanssa. Pidä purkkia 3-4 viikkoa pimeässä kunnes sokeri on sulanut. Siivilöi ja yhdistä muodostunut siirappimainen neste lämpimään (keitettyyn ja jäähtyneeseen) veteen. Sitten siirapin ja veden seos pullotetaan ja laitetaan viileään pimeään paikkaan. Kerkkien päälle laitetaan vodka ja jätetään kuukaudeksi. Siivilöi ja yhdistä vodka ja siirappimainen neste, pullota ja anna maun kehittyä 6kk. 

20.5.2018

Tänä vuonna ei siis tule luumuviinaa eikä karviaislikööriä vaan (toivottavasti) nalewkaa. Ohjeista päätin yrittää jäljempää, koska pidempi prosessi yleensä vaikuttaa makuun positiivisesti, tosin en mitenkään orjallisesti sitäkään ohjetta seuraten. Sokeria käytin vähän enemmän, koska kerkät eivät tuntuneet peittyvän kunnolla, sillä seurauksella ettei kaikki sulanutkaan ensimmäisessä vaiheessa. Kerkistä täytyisi siis ensin saada aikaiseksi siirappi sokerin kanssa lasipurkissa (ohjeesta riippuen tässä menee 3-7 viikkoa) joka sitten sotketaan pohja-aineeseen veden kanssa. Joissain ohjeissa oli mainittu, että sokerina olisi hyvä käyttää sekä valkoista, että ruskeaa sokeria. Koska jäljempää ei tietenkään just nyt ollut, laitoin sekaan vähän fariinisokeria.

Huuhtelin kerkät, kuivasin puolihuolimattomasti ne mitkä muistin, lisäsin purkkin vuoron perään kerkkiä, vuoroin sokeria ja pistin purkin pikkueteiseen vanhaan kylmälaukkuun (pimeyden vuoksi). Tärkeää on että pohjalle ja päälle jää kerros sokeria. Vodka meni vielä takaisin kirjahyllyn kaappiin.

30.5.2018 

Kymmenen päivän jälkeen neste oli periaatteessa jo muodostunut. En olisi ikinä uskonut että siirappia irtoaa noin valtavasti ja näin pian. Kymmeneen päivään en ole purkkia pimeästä muistanut esiin ottaa. On tuo sokeri vaan ihmeaine "käyttämiseen". Pari vuotta sitten luumuviina onnistui kyllä yli odotusten, vaikka itse sanonkin. Luumuista tuli ihan rusinoita ja neste jäi niistä lasipurkin pohjalle. Annan olla vielä ohjeen mukaan pari viikkoa.

1.6.2018-14.6.2018

Otin purkin pari kertaa päivänvaloon ja ravistin voimakkaasti niin että kerrokset menivät kunnolla sekaisin. Kyllä ne siitä taas asettuivat järjestykseen. Löytämissäni swierkowa-ohjeissa tätä ei mainittu, mutta männyn vuosikasvuista tehtävässä versiossa ravistelua suositeltiin.

15.6.2018

Nyt jo 3,5 viikkoa sokerin kanssa reagoineet kerkät ovat muodostaneet siirappimaista nestettä ehkä aavistuksen lisää. Viisaammilta opin tänään, että hienompi nimi sille on osmoosi. Tässä vaiheessa kerkät laitetaan vodkaan kuukaudeksi ja "siirappia" ohennetaan lämpimään veteen (ilmeisesti tarkoituksena saada loppukin sokeri liukenemaan). Virheellisesti olen aiemmin suomentanut nesteen siirapiksi, mutta kyllä se tuntuu aika juoksevalta ja helpolta valuttaa. Siivilöidäkin olisi siis voinut mutta tiskiä vältellen lusikoin kerkät nestettä valutellen toiseen purkkiin ja päälle reilu 3 dl Riian kentältä varastoon jemmattua pohja-ainetta. Toiseen purkkiin lisättiin tässä vaiheessa rapia 2 dl lämmintä vettä johon loppu sokeri melkein sulikin. Ohjeen mukaan sokerin olisi pitänyt sulaa jo, joten sitä voinee käyttää ihan ohjeen mukaisen määränkin vaikkeivat kerkät kunnolla peittyisikään. Sulamatonta sokeria piti nimittäin lusikoida teekupin pohjalle. Kuusenkerkkähän sopii hyvin myös teehen makua antamaan. Kuukauden päästä jatkuu taas, kun kerkät siivilöidään pois ja ohennettu siirappi lisätään vodkan sekaan ja pullotetaan puoleksi vuodeksi kehittymään.

15.7.2018

Päivitetään kuukauden päästä lisää, jos vielä muistan blogin silloin... Lopputuotteesta tuskin tulee yhtä väkevää kuin Wikipedian mukaan sanotaan. Moskovskayakaan ei ole kuin 40-prosenttista ja sehän laimenee tuosta vielä kovasti...

Linnut #29-32 vihervarpunen, kurki, haarapääsky ja naakka

Puoli kuuta peipposesta.. Peipposten lisäksi huhtikuun 10. päivänä ruokintapisteellä näkyi ensimmäistä kertaa vihervarpunen carduelis spinus.

Käki aloitti kukkumisen jo 5.5. ja on sitä jatkanut ahkerasti päivittäin ainakin kesäkuun puolen välin paikkeille asti. Kurki grus grus puolestaan on nähty uutena lajina lentävän dachan yli 7.5. Kurkilintuja on tietysti useita lajeja, mutta esiintymisalueensa perusteella muut kurkilinnut on pois rajattavissa. Muista lajeista lähin erehtymisen vaara olisi harmaahaikaran kanssa, mutta kurki lensi kaula ojennettuna, toisin kuin harmaahaikaran sanotaan tekevän. Kalalokkien pesintää on ilo seurata rannassa toukokuun puolen välin paikkeilla.

Pari haarapääskyä hirundo rustica tuli istumaan ja puhdistautumaan dachan edustan sähkölinjalle toukokuun 28. päivänä. Parvekkeelta oli helppo ihailla tuntomerkkejä, punaista kaulanseutua ja otsaa, sekä pitkää pyrstösulkaparia. Ruostepääskylläkin on huomattavan pitkä pyrstö, mutta sen yläperässä on paljon valkoista. Siipiään nostelevan selin olevan haarapääskyn yläperässä oli vain heikkoja valkoisia laikkuja siipien alla värityksen ollessa muuten lähes musta.

Talitiaiset ovat jo pesäpöntön etsinnästä luopuneet, mutta tilalle ovat tulleet reiän suuta tarkastelemaan sinitiaiset ja perässä tietysti kirjosiepot härnäämään. Rastaat (mm. mustarastas ja räkättirastas) ovat valloittaneet toukokuisen puutarhan lurituksillaan. Tietysti tunnistamattomiakin lajeja jää aina, mutta taitojen karttuessa dachalla tunnistettujen lintulajien määrä kasvaa hitaasti mutta hyvin epävarmasti.

Uutisten mukaan Keuruulla kuluneiden 30 vrk sademäärä on ollut vain 1.6mm, eikä sadetta ole täälläkään taidettu sen enempää saada. Kuivuuden takia linnut ovatkin hakeutuneet juomaan ja peseytymään läheiselle ojalle, joka on ollut hyvä paikka seurata mm. haarapääskyjen touhuja koivunrunkoja pätkiessä ja kärrätessä.

Kesäkuun pesäpaikoista mainittakoon ylimmän tiilirivin rapistuneista rappauksista löytynyt kolo, josta pesäpöntöt hylännyt talitiainen pääsi ahtautumaan seinän sisälle pesimään! Poikasten sirkutus ja ruokinta vasta paljasti pesän sijainnin, vaikka pesänrakennusvaiheen trafiikki talon kulmalle olikin pistetty merkille. Räkättirastas on löytänyt paikkansa toiselta puolelta tieltä koivun tukevasta oksanhaarasta. Uutena lajina #32 naakka corvus monedula näkyi ihmettelemässä tietyömaan pohjaa 6.6.2018. Naakat ovat tehneet invaasion jo hyvän aikaa sitten kylän keskustaan, mutta vasta nyt ensimmäinen yksilö on eksynyt tänne. Pää oli sinisen silmän etupuolelta musta ja niska ja kaulavarsi vaaleamman harmaa, lisäksi kaulassa erottui selvä vaaleampi rantu, jota ei ilmeisesti kaikilla yksilöillä olekaan.