35. John Steinbeck: Helmi (loka-marraskuu 2018). Helsinki: Tammi, kymmenes painos 1967, KK:n kirjapaino. Suomentanut Alex Matson. Amerikkalainen alkuteos The Pearl ilmestyi 1947. Ei mitään kokeilevaa hömppää, vaan klassikkoainesta alusta loppuun. Yksinkertaista proosaa yksinkertaisista ihmisistä yksinkertaisille ihmisille. Tässä vaiheessa hitaasti etenevää lukuharrastusta ajattelin, että voisi olla ihan yleissivistävää lukea edes muutamaa kirjailijaa niiden 114 joukosta, jotka ovat Nobelin kirjallisuuspalkinnolla tähän mennessä ansioituneet. John Steinbeck sai omansa vuonna 1962. Kaliforniassa syntyneen Steinbeckin laajaan kiinnostuspiiriin kuului mm. meribiologia, joka näkyy jo tämän teoksen nimessä. Tätä edellinen kosketus kerman kirjallisuuteen oli, kun hypistelin käsissäni Imre Kertészin Kohtalottomuutta valmiiksi kalustetussa vuokrahuoneistossa, jossa tuli kirjallisuuskin mukana. Teos jäi tuolloin Örkény'in varjoon, mutta ehkä tuohonkin pääsee vielä joskus käsiksi. Tämä Steinbeck kauttakulki minulle työpaikan poistokirjoista ja jatkaa taas kiertoaan jonnekin päin.
36. Pentti Pirhonen: Vaarallista peliä Los Pacosissa (tammikuu 2019). Hämeenlinna: Karisto, 1986. Löytyi kirjaston poistoista pari viikkoa ennen Andalusian-matkaa. Kirjailijan itsensä mukaan kyseessä on matkailuhistoriallinen toimintaromaani. Historiaa siinä kyllä on ja ilmeisesti ihan tosijuttujakin (siis sellaisia tarinoita, jotka eivät ole pelkästään kirjailijan omasta päästä!), mutta myös luvattua matkailuhistoriaa suomalaisten seikkailusta Costa del Solilla 35 vuotta sitten. Olikin virkistävää huomata, että vähintään fiktiivisessä kirjallisuudessa sivistyneemmät suomalaiset ovat auringon ja halvan humalan ohella osanneet hakea kulttuuria ja kokemuksia. Jäljempäähän sitä itsekin luulee tavoittelevansa, mutta loppuviimeksi halpa viini kuitenkin hurmaa helteessä. Kirja etenee legendojen ja Francon-ajan muisteluiden siivittämänä, sillä ilmestymisvuonna tuli Francon valtaannoususta 50 vuotta. Teos ajoi sen asian, mitä varten se yöpöydälle päätyikin - muutamia ideoita käyntikohteista heräsi lukiessa. Noin muutoin kirjana, miten sen nyt kauniisti sanoisi, jos itse kirjoittaisin romaanin niin suunnilleen tämäntasoinen siitä kai tulisi.
37. Thomas Keneally: Schindlerin lista (marraskuu 2018 - maaliskuu 2019). Jyväskylä: Gummerus, viides painos 1994. Schindlerin lista lukeutuu niihin klassikoihin, joista on kuullut niin paljon, että niiden lukemattomuus suorastaan hävettää. Tietysti tähän on myös henkilökohtainen intressi. Puolasta kun on kovaa vauhtia tulossa toinen kotimaa, jonkinlainen kosketus juutalaisvainojen mielettömyyteen on omiaan ymmärtämään puolalaisten mentaliteettia. Israelin lippujakin näkyy siellä täällä. Hyvä romaani, huomaan mieltyneeni teoksiin, joissa fiktio ei pääse valloilleen, sillä totuus on taruakin ihmeellisempää.
Hitaasti tämä lukuharrastus etenee. Tätä vauhtia ehdin eläkkeelle ennen kuin pahvilaatikoihin varastoimani lukujonossa nyt jo olevat kirjat on luettu. Puhumattakaan kirjoista, jotka aion kyllä lukea, mutta ovat vielä metsästämättä!
