Näin ankaran pakkastalven jälkeen puulämmitys on ollut taas hieman tapetilla. Jotkut soimaavat aivan suotta puulämmitystä ja sen kuviteltuja hiilidioksidipäästölisäyksiä, vaikka se onkin yksi puhtaimmista tavoista tuottaa lämpöenergiaa. Uskaltaisin väittää, että käsityönä toteutettuna jopa puhtain ja sitä mieltä uskoakseni on Osmo Peräläkin.
Osmo Perälä, puuveneenveistokoulutuksen saanut autoinsinööri, joka on tehnyt työuransa ammattikoulun opettajana, on perillä ilmastonmuutoksesta ja ilmaston lämpiämisen uhasta. Teoksessaan Puulämmittäjän käsikirja Perälä puolustaa puun käyttöä lämmitykseen kestävän kehityksen näkökulmasta. Puuta poltettaessa vapautuu kyllä hiilidioksidia, mutta se on sitä samaa, jonka puu on kasvuaikanaan sitonut ja joka sitoutuu takaisin luonnon kiertokulkuun metsien kasvaessa. Maailman hiilidioksidinielun säilyminen edellyttää tosin metsien taitavaa hoitamista.
En ole tuota kirjaa lukenut, mutta olen tullut mietinnöissäni vielä maanläheisempään lopputulemaan. Koska poltan pääosin vain roskapuuta, tuolloin hiilidioksidia ei ymmärtääkseni edes vapaudu yhtään sen enempää kuin jätteenä poltettaessa tai puun jäädessä lahoamaan, (ts. hitaasti palamaan) metsään. Hiilidioksidi vapautuu korkeintaan nopeammin kuin lahoamisessa vapautuva. Roskapuulla tarkoitan siis oman metsän myrskytuhoja, tuulenkaatoja, pystyynkuolleita, lumen painosta vaurioituneita tai muuten sairaita puita ja läheisille kunnan maille harvennushakkuiden jäljiltä jääneitä rankoja ja latvoja, puutarhajätettä kuten vahvoja oksia, laudankappaleita ym. Pienistä puroista (ja pienestä takametsästä) syntyy tässäkin asiassa paljon. 2000-luvun alussa jonkin verran tarvittiin vielä ostopuuta, mutta viimeiset kymmenkunta vuotta käytännössä kaikki tarvittava puu on syntynyt omasta takaa ja etupäässä roskapuusta. Yhdeksi talveksi täytyi ostaa vähän koivua lisäpuuksi, mutta se ei ollut mitenkään välttämätöntä.
Ja ennen kuin kukaan ehtii argumentoimaan metsien ravinnekadolla, poltosta syntyvä tuhka palautetaan tietysti jäteastian sijaan metsiin ripottaen takaisin ravinnekiertoon. Yleensä tämän jälkeen keskusteluntynkä puulämmityksen pahuudesta onkin päättynyt. Lienen toivottoman itsepäinen tapaus.
Puulla ja puulla on tietysti olevinaan eroja ja lämmittäjiä on yhtä montaa sorttia. Joku huolii vain koivupuuta, toinen taas kelpuuttaa eurolavatkin. Joutunen myöntämään, että kuulun jäljempään ekologisesti ajattelevaan ryhmään. Roskakatokseen kannetut kuormalavatkin päätyvät jokatapauksessa polttoon (ellen sitten keksi niille muuta hyötykäyttöä ne pelastettuani).
Mitä sitten on hyvä polttopuu? Maisemallisesti arvokkaita koivikoita kaadetaan ihan suotta polttopuuksi, sillä lämpöarvoltaan koivu ei ole mitenkään yliverto. Puukilosta irti saatava lämpöenergian määrä on suurinpiirtein vakio (n. 4 kWh) lajista riippumatta, mutta puun ominaispaino taas vaihtelee lajikohtaisesti. Koivu on tiheämpää, eli halko painaa enemmän ja sitä kautta koivumotista saa enemmän lämpöä irti. Kuusen ominaispaino on noin 370 kg/m3 ja koivun taas noin 540 kg/m3. Kuutiometri (l. motti) koivua tuottaa lähes 1,5-kertaisen määrän lämpöä kuusimottiin nähden. Tämä näkyy yleensä ostopuun hinnassakin.
Ylläolevassa taulukossa näkyvät yleisimmät dachan ympäristöstäkin löytyvät puulajit. Jos katsotaan laajemmin, selviää ettei koivu olekaan Euroopan mitassa mikään huippuluokan lämmönsitouttaja.
Kääntäen, jotta saataisiin sama lämpömäärä, harvaa mäntypuuta joutuu pienimään enemmän joten sopivaa varastotilaa ja ruista ranteeseenhan se vaatii.
Eikö puulämmitys ole siis työlästä? Jos sahaamisen, halkomisen ja pilkkomisen ottaa salitreenin kannalta, sen pitäisi olla jopa trendikästä. Tähän päivään mennessä en ole vielä moottorisahaa tarvinnut halkomakoneesta puhumattakaan. "Salille" on helppo mennä kun pendelöintimatka on muutaman kymmenen metriä, kausikortti ei kavenna rintataskua ja hommaa voi edistää vaikka vartin verran kerrallaan muiden töiden välissä.
Jos lämmöntuotannon lisäksi käyttää energian vielä hyödyksi ruoan valmistamiseen, säästyy lieden, kahvinkeittimen tai mikroaaltouunin vaatima sähkönkulutuskin. Keitto ja mutteripannukahvi kiehuu puuhellalla nopeasti ja grilliparila lämpiää nopeasti kuivavilla vaahteran vuosikasvuilla todella kuumaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.