Konmarin synnyttämä sunnuntaibrunssi

Sunnuntaibrunssi on mielentila, jonka tunnistan kaikista päivistä yleensä juuri sunnuntaisin. Sunnuntaibrunssi on käsittämätön tarve avata sanainen arkkunsa, ikäänkuin jotakuta kiinnostaisi. Koska säälin kanssaihmisiäni, kokeilen purkaa sitä pakkoa kirjoittamalla blogia. Sunnuntaibrunssi on nollaamista, se on omituinen välitila vanhan ja uuden välillä, jolloin on pakko pusertaa paperille kuluneen viikon kuluneet jutut ja suunnata puhtaalta pöydältä uuteen viikkoon. Sunnuntaibrunssista on muodostunut minulle jo käsite, sen juuret ovat yli vuosikymmenen päässä, ajalta ennen kuin Spotify löi läpi. Silloin, vanhoina hyvinä aikoina Windows Media Player lajitteli käyttäjänsä musiikin automaattisesti mielentilojen mukaan. Jotkin kappaleista olivat ansainneet mielentilan "sunnuntaibrunssi".  

Tähän tarpeeseen syntyi blogi "Sunnuntaibrunssilla". Aineistolle, mikä ei sovi mihinkään muuhun blogeistani, koska niissä - useimmiten - käsitellään ihan vakavasti otettavia asioita. 

Blogista jää uupumaan yli kymmenen vuoden neronleimaukset, turhautumiset, oivallukset ja hullut visiot, joita jäljellä olevat ystäväni ovat saaneet (joutuneet) vuosien aikana pyytämättään vastaanottamaan ja sulattamaan. Mutta jostakin pitää joskus aloittaa, ja tänään aloitan konmarista.

Yhtäkkiä joka paikka oli täynnä konmaria. Kaikkialla puhuttiin siitä ja siltä ei voinut välttyä vaikka en myönnä lukevani lehtiä, enkä tunnusta katsovani juuri televisiotakaan, saati sen ohjelmatarjontaa. Ehkä juuri edellämainituista syistä en kuitenkaan tiennyt, mistä pohjimmiltaan on kyse, joten lopulta uteliaisuus voitti ja piti minunkin nimeltä mainitsemattomalla G-kirjaimella alkavalla hakukoneella sivistää itseäni. 

Eräs hyvä kaverini luonnehti konmaria kauniisti sanottuna akkojen humpuukiksi. Sitähän se äkkiseltään voisi olla, mutta kyse on varmasti jostain syvemmästä ilmiöstä, koska se täyttää kahvipöytäkeskustelut (paitsi jos Paavo Väyrynen on ennustanut taas tulevaisuutta jälkikäteen, tai Talvivaara tulosvaroittanut).

Tuosta googlaamisesta alkaa nyt olla kulunut kuukausitolkulla, ja ilmiö on edelleen pinnalla. Marie Kondon teosta en ole hankkinut (eihän ostamisen pitäisi sopia edes ko. filosofiaan), ja jos se käsiini joutuu niin tuskin lukisinkaan.

Ymmärrykseni perustuu siis puhtaasti Iltalehden laatujournalismiin ja ystävälliseen bloggariin, joka asian tiivisti jo kolme vuotta sitten (jotkin asiat kulkeutuvat tänne susirajalle kovin viiveellä): http://omakotivalkoinen.casablogit.fi/2015/04/26/konmari-siivouksen-elamanmullistava-taika/. 

Koska konmari on tiivistettävissä seitsemään pääkohtaan, päädyn kritisoimaan ainoastaan muutamia niistä itse teosta lukematta. 

Kondon mukaan: "Ei riitä, että järjestelet kotia nurkan kerrallaan silloin tällöin. Koko koti on järjestettävä kerralla uuteen uskoon. Vain näin saat muutoksesta pysyvän." 

Havahduin kymmenkunta vuotta sitten kakkosasuntoon muuttokuormaa rahdatessa nurkkiin kertyneeseen roinaan. Laiskana muutin vain välttämättömimmän, ja senkin italialaisella urheiluautolla. Kaikki italialaisten urheiluautojen omistajat tietävät kyllä, ettei Lidlistä kannata ostaa kolmea kassillista enempää. Muuton jälkeen sisälläni herännyt mariekondo kylläkin putsasi ykkösasunnon lattiasta kattoon, mutta tähän tarvittiin pari vuotta. Eikä yksikään tavara ole palannut kaatopaikalta tai muuttunut tuhkasta takaisin materiaksi. Siis muutoshan on pysyvää. Ja konmari siltä osin potaskaa.

"Vain täydellinen kelpaa. Jos et pyri täydellisyyteen, on Kondon mukaan turha haaveilla järjestetystä kodista. Kondon mielestä ei kannata lähteä mukaan “heitä yksi tavara päivässä pois vuoden aikana” -tempauksiin. Ne eivät Kondon mielestä toimi. Ainoa mikä todella toimii, on karsia pois kerralla kaikki turha ja tarpeeton. Sitten vain pysytään tällä linjalla lopun elämää."

Vallitsevan ympäristöajattelun vastarannankiiskenä en ole heittänyt varmasti yhtään mitään pois, mutta sen sijaan suosittelen osallistumaan kampanjaan: "kanna vähintään yksi tavara päivässä sisään monen vuoden ajan". Kertakäyttökulttuuri tarjoaa vallattomat mahdollisuudet taloustietoiselle kuluttajalle, joka saa käyttökelpoista tavaraa uloskantohintaan. Kaikkea kannattaa varastoida mentaliteetilla "tätä saattaa vielä joskus tarvita", kunhan vain muistaa myös käyttää romujaan tarpeen vaatiessa. Kerskakulutuksen vastaisen idealismin ja hamstraamisen välinen ero on hiuksenhieno. Raja kulkee vain siinä, että puunhalaamisella hamstraamisensa perustelevan myös aikoo, pyrkii ja muistaa käyttää kantamiaan toisten romuja tarpeen yllättäessä sen sijaan, että alentuu sitten ostamaan vaikkapa uuden skannerin.

"Järjestä tavaroiden mukaan. Ihmisillä on usein samoja tavaroita useissa huoneissa. Sukkia on makuuhuoneen laatikossa, eteisen kaapissa ja varastolaatikossa. Näin on monen muunkin tavaran laita. Niitä on siellä sun täällä. Et hahmota, mikä on koko tilanne. Älä järjestäkään kotiasi enää yksi huone kerrallaan, vaan sen sijaan tavararyhmä kerrallaan. Näin saat samat tavarat samaan paikkaan. Saat kokonaiskuvan siitä, kuinka paljon tätä tavaraa sinulla oikein onkaan."

Kondon kyseenalaistamisen lomassa tätä koulukuntaa tunnustan. Taloustietoisen hamsterin kotonakin järjestys ja lajittelu on kaiken a ja o. Kun tavaralla, olipa sitä kuinka paljon tahansa, on oma paikkansa, sen etsimiseen ei kulu turhaa aikaa, mahdolliset kaksoiskappaleet samasta esineestä on helppo laittaa kiertoon ja tavara myös todella löytyy silloin kun sitä tarvitaan, eikä tarvitse alentua hankkimaan uutta skanneria kun ei enää muista mihin on sijoittanut musteettoman monitoimilaitteen, jonka skanneritoiminto saattaa vielä hyvinkin toimia.

"Pidä iloa tuottavat tavarat. Ota karsiessasi aina yksi tavara kerrallaan käteesi ja kysy, tuottaako se sinulle iloa. Jos tuottaa, pidä se. Jos ei, heitä se pois. Säilytä vain tavarat, jotka puhuttelevat sinua. Loppujen lopuksi moni tavara voi olla sellainen, että se on jo tehnyt tehtävänsä elämässäsi. Tee tämä kysymys kaikille tavaroillesi tavararyhmä kerrallaan. Se tarkoittaa, että otat käsittelyyn kerralla esimerkiksi kaikki astiasi tai kenkäsi. Aloita karsiminen esineryhmistä, joihin sinulla on vähiten tunnesidettä. Vaatteet ovat helpoimpia, valokuvat vaikeimmasta päästä." 

Tämä vaihe onkin nopeasti suoritettu, sillä kaikki rojut tuottavat iloa olemassaolollaan, jos nyt eivät aivan välittömästi, niin ainakin välillisesti. En kai niitä olisi muuten muassani kotiini kantanutkaan. Vaikka 13 mm rasvaisen kiintoavaimen katselu ei suoranaisesti saa hymyä kasvoille, minulle tuottaa suunnatonta iloa se, ettei sitä tarvitse seuraavan sängynjalan irrotessa lähteä ostamaan 25 kilometrin takaa. Eikä kovin moni työkalukauppakaan taida olla auki aamukolmelta. Suurinta iloa tuottaa tieto ympäristön ja rahan säästymisestä. Poisheittämättömyydestä, jätteen määrän vähentämisestä ja uuden ostamisen välttämisestä syntyvä mielihyvä voi olla suurempi kuin shoppailusta ja poisheittämisestä syntyvä. Heräteostoksen kohdalla jätän ostamisen monesti harkittavaksi seuraavaan asiointikertaan. Hyvin harvoin on tarvinnut palata toistamiseen samaan liikkeeseen. 

"Hylkää komonot. Mitäkö on komono? Japanilainen termi komono tarkoittaa sellaista tavaraa, joita kertyy kotiin sinne sun tänne. Komono on rihkamaa, tarpeettomia koriste-esineitä, pientä krääsää, jota et ole tarvinnut koskaan tai vuosikausiin. Ne joutavat todennäköisesti kaikki pois." 

Iänkaikkisen vanhan vitsin mukaan toinen on valmis maksamaan 50 senttiä euron arvoisesta esineestä, jota ei tarvitse, kun toinen puolestaan käyttää kokonaista kaksi euroa yhden euron esineeseen, jota todella tarvitsee. Kerskakuluttamiseen luiskahtaneessa maailmassa nämä valinnat ja tarpeellisuuden punnitseminen pitäisi käydä läpi jo hankintapäätöstä tehdessä. Kaikessa poisheittämisen vimmassa Kondo ja kondolaiset sotivat ympäristölähtöistä ajattelua vastaan. Ehkä konmarissa ollaan oikeilla jäljillä, mutta silkan oireen hoitamisen sijaan saattaisi olla parempi hoitaa sairauden syvintä syytä. Tavaran vähentämisen sijaan tulisi vähentää jätteen määrää.