Puolella silmällä eilen pakolla nähty Puoli Seitsemän yllätti termillä "tsundoku", jonka merkitys selviääkin tämän postauksen johdantokuvasta. Enpäs tiennyt että tällekin taipumukselle on nimi. Italian laitoksen professorillammekin on kertomansa mukaan lukemattomia kirjoja niin paljon, että hän laski joutuvansa elämään ainakin 130-vuotiaaksi suman purkaakseen. Minulla lie toivoa vielä tämän elämän aikana. Toinen kirjallisuuteen liittyvä mielenkiintoinen tieto on vastaantullut The Guardianin tuhannen parhaan romaanin luettelo, liekö noista tullut luettua vielä yhtäkään.. tämänkertaisiin:
25. Roberto Saviano: ZeroZeroZero - raportti kansainvälisestä kokaiinikaupasta (Zero Zero Zero, 2013). Suomentanut Leena Taavitsainen-Petäjä. Helsinki: WSOY, 2014. (kesäkuu 2017-maaliskuu 2018). Savianon kolmas "paljastusteos" ei ehkä yllä säväyttävyydessään ihan esikoisteos Gomorran tasolle, mutta jotainhan sitä maan alla asuvan miehenkin pitää elääkseen tehdä. Totta puhuen alussa hieman verkkaisesti etenevä kirja muuttuu loppua kohti koko ajan koukuttavammaksi, kuin kokaiini. Hiukan yllättäen lopussa kirjoittaja ehdottaa laittoman kokaiinikaupan hillitsemiseksi huumeiden laillistamista - aivan samoin kuin olin itsekin lukijana saanut hieman aiemmin päähäni. Sekä Gomorra että ZeroZeroZero ovat silmiäavaavaa luettavaa, joihin uppoutumisen jälkeen maailma ei kertakaikkiaan enää makaa samalla tavalla. Savianolla on myös muuta tuotantoa, johon on pakko paneutua myöhemmin.
26. Pedro Almodóvar: Pornotähti ja muita juttuja (Patty Diphusa y otros textos). Suomentanut Sanna Pernu. Otava, 1993. (tammi-maaliskuu 2018). Erinomaista ajankuvaa 1980-luvun Espanjasta. Lyhyitä kertomuksia, luettu pääosin töissä työpäivän luppohetkinä. Takakannesta: Mitä kansainvälinen seksisymboli ja kauhean tunteellinen pornotähti Patty Diphusa touhusi loistonsa vuosina? Entä miten maailmankuulu ohjaaja onnistuu jututtaessaan itseään aiheesta ”kuinka tulla maailmankuuluksi elokuvaohjaajaksi”? Näistä ja monista muista aiheista koostuu Pedro Almodovarin rienaavan ironinen juttukokoelma, jossa tämä tunnettu elokuvaohjaaja laskee posketonta pilaa itsestään posketonta pilaa itsestään, töistään ja espanjalaisesta yhteiskunnasta. Kuten niin monesti elokuvissaan, hän asettuu nytkin vaivatta naisen nahkoihin ja tykittää täysillä valtiota, kirkkoa ja avioliittoa – mutta vilauttaa kuin ohimennen myös vakavamman puolen itsestään.
27. Heikki Halmetoja: Oluen ja viinin kotivalmistus (syyskuu 2017-maaliskuu 2018). Paikka paikoin lukijaa aliarvioivia itsestäänselvyyksiä, mutta kuitenkin monet asiat jäivät epäselviksi, ehkä vika on kuitenkin luetunymmärtämisessä :). Ensimmäistä viiniään suunnitteleva pienviljelijä ei tästä saa hirveästi irti, ehkä lukukokemus pikemminkin hillitsee turhaa innostusta - niin monimutkaisesta taiteenlajista taitaa olla kyse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.